Jingle Jangle: A Christmas Journey on vuonna 2020 julkaistu amerikkalainen joulumusikaali, joka rakentaa värikkään ja satumaisen maailman perinteisen joulutarinan ympärille. Elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Cobbletonin kaupunkiin, jossa leluja keksivä Jeronicus Jangle etsii kadonnutta uskoaan itseensä ja jouluun, ja jossa hänen utelias tyttärentyttärensä Journey toimii muutoksen käynnistävänä voimana. Elokuva yhdistää fantasiaseikkailun, musikaalin ja perhedraaman elementit, ja se tekee sen näyttävällä visuaalisella tyylillä ja vahvalla musiikilla. Elokuva tarjoaa Netflixin kautta helposti lähestyttävän vaihtoehdon kaikille, jotka haluavat jouluksi jotain muuta kuin kevyen romanttisen komedian.
Tuotanto rakentaa suurta jouluspektaakkelia
Jingle Jangle: A Christmas Journey sai alkunsa ohjaaja-käsikirjoittaja David E. Talbertin ideasta, jossa alun perin hahmoteltiin tarinaa teatterimusikaaliksi, ja jossa lelujen ja keksintöjen maailma oli jo varhain keskiössä. Netflix osti projektin kehitteillä olleen käsikirjoituksen vuonna 2017, ja se päätyi lopulta suoratoistojätin ensimmäiseksi isoksi live action -joulumusikaaliksi. Tuotantopuolella mukana olivat Talbertin lisäksi hänen puolisonsa Lyn Sisson-Talbert sekä muun muassa John Legendin Get Lifted Film Company, joten taustalla oli sekä musikaalikokemusta että isoja nimiä. Elokuva valmisteltiin selvästi koko perheen jouluelokuvaksi, jonka on tarkoitus kestää uusintakatseluita useampana jouluna.
Tuotanto panosti musiikkiin tavallista jouluelokuvaa enemmän, koska Talbert halusi rakentaa kokonaisen uuden joulumusikaalikaanonin perinteisten klassikoiden rinnalle. Elokuvan musiikista vastaa elokuvapuolella pitkän uran tehnyt säveltäjä John Debney, ja elokuvassa kuullaan myös John Legendin, Philip Lawrencen ja Davy Nathanin tekemiä lauluja. Alkutunnaria “This Day” esittää Usher yhdessä Kiana Ledén kanssa, ja nuoren Journeyn voimaannuttava soolokappale “Square Root of Possible” nousi nopeasti fanisuosikiksi. Musiikki rakentaa elokuvassa sekä suuria joukkokohtauksia että intiimejä hetkiä, ja se sitoo tarinan klassisen musikaalin rakenteeseen.
Kuvaukset järjestettiin pääosin Isossa-Britanniassa, koska tuotanto hyödynsi muun muassa Norwichin historiallisia katuja ja Arborfield Studios -tiloja, ja näistä muotoiltiin steampunk-henkinen Cobbleton. Lavastuksessa yhdistettiin viktoriaaninen estetiikka, fantasiamaailman hammasrataskoneistot ja lähes sarjakuvamaisen kirkkaat värit, joten visuaalinen ilme poikkeaa tavanomaisesta jouluisten pikkukaupunkien kuvastosta. Käsin rakennetut koneet, lumiset kujat ja valtavat lelulaitteet antavat vaikutelman, että katsoja olisi astunut sisään jouluksi rakennettuun fantasiakirjaan. Kuvauspaikkojen ja lavasteiden mittakaava tukee myös elokuvan teemaa mielikuvituksen voimasta.
Jingle Jangle: A Christmas Journey sai julkaisunsa Netflixissä 13. marraskuuta 2020, ja se suunnattiin suoraan kotiyleisöille pandemian keskellä, mikä lisäsi sen potentiaalista katsojakuntaa. Elokuva keräsi vahvan arvostelumenestyksen ja päätyi useille “parhaat jouluelokuvat Netflixissä” -listoille, joissa korostettiin sen musiikkia ja perhekeskeistä sanomaa. Elokuva sai myös huomattavan määrän palkintoehdokkuuksia, kuten peräti kymmenen NAACP Image Awards -ehdokkuutta, jotka koskivat muun muassa näyttelijäntyötä, ohjausta ja musiikkia. Tämän mittakaavan huomio kertoo siitä, että elokuva nähtiin sekä edustuksellisesti merkittävänä että taiteellisesti kunnianhimoisena joulutuotantona.
Näyttelijät ja roolit tuovat lelumaailmaan sydämen
Jingle Jangle: A Christmas Journey nojaa vahvasti ensemble-näyttelijäkaartinsa osaamiseen, ja elokuvan keskelle asettuu Forest Whitakerin tulkitsema Jeronicus Jangle. Whitaker rakentaa hahmolle kerroksia, joissa yhdistyvät nuoruuden innostuksen menettänyt keksijä, surua kantava leski ja epävarma isä, joka ei uskalla enää luottaa muihin eikä itseensä. Hahmo kulkee tarinan aikana syvästä pettymyksestä kohti uutta toivoa, ja Whitakerin matala ääni ja pienet eleet tukevat tätä kehitystä. Nuorempaa Jeronicusta esittää Justin Cornwell, jonka kautta katsoja näkee, millainen mies oli silloin, kun kaikki ovet vielä tuntuivat olevan auki.
Jeronicuksen entistä oppipoikaa Gustafsonia näyttelee Keegan-Michael Key, joka tuo rooliin sekä komediallista energiaa että sopivan määrän liioiteltua pahiksen karismatiikkaa. Gustafsonin kaari kulkee kunnianhimoisesta nuoresta apulaisesta maineestaan roikkuvaksi suurtehtailijaksi, joka on käyttänyt loppuun Jeronicukselta varastamansa ideat. Keyn roolityö pelaa vahvasti fyysisellä komiikalla, mutta hahmon epätoivo ja tyhjyys pilkahtavat välillä pintaan. Pahat teot eivät tunnu täysin juurettomilta, koska hahmo on alun perin unelmoinut samasta luovuudesta kuin mestarinsa.
Elokuvan todelliseksi sydämeksi nousee kuitenkin Madalen Millsin esittämä Journey, joka on Jeronicuksen tyttärentytär ja luonnostaan lahjakas keksijä. Journey saapuu Cobbletoniin täynnä ihailua ja uteliaisuutta, ja hän näkee isoisässään vielä sen kipinän, jonka tämä itse kokee kadottaneensa. Millsin tulkinta tasapainoilee itsevarmuuden ja herkkyyden välillä, ja hänen esittämänsä “Square Root of Possible” -kappale tiivistää hyvin elokuvan sanoman itsensä uskomisesta. Nuorelle näyttelijälle elokuva toimii läpimurtoroolina, ja roolihahmo kantaa tarinaa huomattavan suuren osan keston ajasta.
Sivurooleissa nähdään liuta tuttuja kasvoja, jotka vahvistavat Jingle Jangle: A Christmas Journey -elokuvan musikaalista ja näyttämöllistä luonnetta. Phylicia Rashad toimii kehyskertomuksen tarinankertojana, joka lukee lastenlapsilleen kirjaa Jeronicuksesta ja Journeysta, ja hänen läsnäolonsa antaa tarinalle satuilmaisun uskottavuutta. Anika Noni Rose esittää aikuiseksi kasvanutta Jessicaa, Jeronicuksen tytärtä, joka kantaa omaa kaunaansa isänsä etääntymisestä ja joka saa oman näyttävän musiikkinumeronsa. Hugh Bonneville nähdään pankkiiri Delacroix’na, joka katsoo Jeronicuksen liiketoimintaa kylmien numeroiden läpi, ja Lisa Davina Phillip tuo Ms. Johnstonin rooliin fyysistä komiikkaa ja lämpöä. Ricky Martin antaa äänen itsetietoiselle Don Juan Diego -lelufiguurille, jonka pahansuopa charmikkuus toimii yhtenä elokuvan hauskimmista elementeistä.
Juoni vie Cobbletonin kaupungin kaduille
Jingle Jangle: A Christmas Journey rakentaa juonensa Jeronicus Janglen nousun ja romahduksen ympärille, ja elokuva käynnistyy kohtauksesta, jossa nuori keksijä saa käsiinsä salaperäisen komponentin, joka antaa leikkikaluille kyvyn herätä henkiin. Jeronicus luo tämän avulla Don Juan Diego -nukkeen elämän, ja hän iloitsee jo tulevasta menestyksestä, joka voi muuttaa hänen kauppansa ja perheensä tulevaisuuden. Jeronicus ei kuitenkaan huomaa, että oppipoika Gustafson kokee jäävänsä mestarinsa varjoon, ja että Don Juan Diego kuiskaa tälle myrkyllistä houkutusta. Gustafson varastaa sekä elävän lelun että Jeronicuksen kirjan täynnä tulevia keksintöjä, ja Jeronicus jää ilman todisteita petoksesta.
Juoni loikkaa tästä vuosikymmeniä eteenpäin, ja Jeronicus on menettänyt sekä vaimonsa että luovuutensa, ja hänen Jangles and Things -kauppansa on kutistunut velkaantuneeksi panttilainaamoksi. Pankkiiri Delacroix uhkaa viedä liikkeen, ellei Jeronicus esitä uutta toimivaa keksintöä jouluun mennessä, ja mies hukkuu samalla suruun ja katkeruuteen tyttärensä Jessican etääntyessä hänestä. Kun Jeronicus uppoutuu epätoivoon, kaupunki juhlii Gustafsonin menestystä, ja entisestä oppipojasta on tullut rikkaiden lasten suosima leluimperiumin nokkamies. Tunnelma on täynnä menetettyjä mahdollisuuksia, mutta tarina ei jää synkkyyteen.
Tarinaan astuu tässä vaiheessa nuori Journey, joka matkustaa Cobbletoniin Jessican lähettämänä, ja joka näkee isoisänsä menneiden saavutusten eikä pelkän nykyisen kyynisyyden läpi. Journey löytää Jeronicuksen keskeneräisen Buddy 3000 -koneen, joka on kunnianhimoinen, ystävällinen robottilelu ja jota ei ole koskaan saatu toimimaan. Journey tutkii koneen suunnitelmia yhdessä nuoren Edison-apulaisen kanssa, ja kaksikko onnistuu lopulta herättämään Buddyn eloon, mikä palauttaa hetkeksi toivon myös Jeronicuksen silmiin. Hetki jää silti lyhyeksi, koska tieto Buddyn olemassaolosta kantautuu pian myös Gustafsonille.
Gustafson päättää varastaa Buddyn, koska hänen omat keksintönsä eivät enää toimi ja koska hänen maineensa riippuu jatkuvasti uusista hiteistä. Journey ja Edison hiipivät vastavuoroisesti Gustafsonin tehtaalle yrittäen pelastaa Buddyn ja pysäyttää varkauden, ja samalla he joutuvat kohtaamaan vaaroja ja komediallisia esteitä. Jeronicus tajuaa lasten olevan kateissa ja lähtee heidän peräänsä, ja tämä pakottaa hänet kohtaamaan sekä menneisyytensä että pelkonsa. Lopulta tarina huipentuu jouluaaton spektaakkeliin, jossa Buddyn kohtalo, Jeronicuksen liike, Gustafsonin petos ja perheen väliset välit ratkeavat, ja jossa Journey osoittaa olevansa todellinen Jangle-nimen perijä.
Elokuva kehystää koko tarinan siten, että vanhentunut Journey kertoo tapahtumista lapsenlapsilleen, ja että Jeronicuksen keksinnöt ovat vuosikymmeniä myöhemmin muuttaneet Cobbletonin todelliseksi lelu- ja innovaatiotehtaiden keskukseksi. Kehyskertomus korostaa tarinan satuluonnetta ja jättää katsojalle tunteen siitä, että kyseessä on perheessä eteenpäin kerrottava joulutarina. Juoni hyödyntää klassista lunastuksen mallia, jossa menneisyyden katkeruus ja pettymys kääntyvät toivoksi ja yhteyden löytymiseksi. Jingle Jangle: A Christmas Journey antaa näin joululle nimenomaan mahdollisuuden ja uusien alkujen merkityksen.
Teemat, visuaalisuus ja musiikki vahvistavat joulun sanomaa
Jingle Jangle: A Christmas Journey käsittelee teemoja, jotka ovat jouluelokuville tyypillisiä, mutta se tekee sen afroamerikkalaista ja monimuotoista pääosakaartia hyödyntäen, ja se nostaa esiin erityisesti perheen, luovuuden ja uskon palauttamisen. Tarina kertoo yhtä aikaa sukupolvien välisestä katkoksesta ja sen korjaamisesta, ja se näyttää, miten lapsen katse voi nähdä mahdollisuuksia siellä, missä aikuinen näkee vain epäonnistumisia. Elokuva käsittelee myös luottamusta ja petosta, koska Gustafsonin varkaus jättää Jeronicukseen arven, joka estää häntä avaamasta sydäntään uudestaan. Teemat kietoutuvat yhteen niin, että musikaalin ilottelu ja perinteinen jouluviesti kulkevat rinta rinnan.
Visuaalisesti elokuva erottautuu vahvasti muista 2020-luvun jouluelokuvista, koska se yhdistelee steampunk-tyylisiä koneita, viktoriaanista kaupunkimiljöötä ja afrofuturistisia vaikutteita puvustuksessa. Puvustaja Michael Wilkinson loi värikylläisen ja koristellun maailman, jossa jokainen hahmo näyttää kuin olisi astunut suoraan lavamusikaalin näyttämöltä ja jossa erityisesti Journeyn ja Jessican asut korostavat heidän kekseliäisyyttään. Lavastus ja visuaaliset tehosteet ovat niin runsaita, että osa katsojista kokee kokonaisuuden jopa ylikorostetuksi, mutta monelle juuri tämä tekee elokuvasta joulun ajan karkkikulhon. Näyttävä ulkoasu tukee tarinan viestiä siitä, että mielikuvitus voi kirjaimellisesti täyttää koko kaupungin.
Musiikki ja koreografia sitovat Jingle Jangle: A Christmas Journey -elokuvan tiiviisti musikaaliperinteeseen, koska jokaisessa suurissa käännekohdissa kuullaan laulu, joka avaa hahmojen tunteita ja vie tarinaa eteenpäin. Koreografi Ashley Wallen, joka tunnetaan muun muassa The Greatest Showman -elokuvasta, loi joukkokohtauksia, joissa koko Cobbletonin väki liikkuu yhteen kuin teatterilavalla. Laulut vaihtelevat gospel-vaikutteisesta voimabiisistä klassisempaan musikaaliballadiin, ja niiden tarkoitus on korostaa sekä perheen voimaa että oman potentiaalin löytämistä. Monet kriitikot ovat korostaneet, että elokuvan musiikki ja koreografia kompensoivat ajoittaista juonen rönsyilyä.
Vastaanotto kriitikoiden keskuudessa on ollut enimmäkseen myönteinen, ja arvosteluissa on kiinnitetty huomiota juuri elokuvan iloon ja sydämellisyyteen. Yhdysvalloissa monet media-arviot nostivat sen esiin parhaiden Netflixin jouluelokuvien joukossa, ja Rotten Tomatoes -arvosteluaggregaatiossa se keräsi selvästi plussan puolelle kallistuvan kokonaisarvion. Elokuva huomioitiin useissa palkintogaaloissa lavastuksen, puvustuksen, musiikin ja näyttelijätyön saralla, ja NAACP Image Awards -ehdokkuuksien määrä teki siitä ennätyksellisen mustan väestön edustajia korostavan jouluelokuvan. Tämä vastaanotto vahvisti Jingle Jangle: A Christmas Journey -elokuvan asemaa tulevien joulujen vakiokatsottavana.
Kolme syytä katsoa Jingle Jangle tänä jouluna
- Elokuva tarjoaa visuaalisesti poikkeuksellisen joulumaailman, koska se yhdistelee steampunk-esteettistä Cobbletonia, värikylläisiä pukuja ja taitavaa lavastusta, ja koska se näyttää joulun enemmän fantasiakaupungin karnevaalina kuin perinteisenä pikkukylänä.
- Musiikki ja näyttelijäntyö kantavat tarinaa vahvasti, koska Forest Whitakerin, Madalen Millsin ja Keegan-Michael Keyn roolisuoritukset tekevät hahmoista samaistuttavia ja kiinnostavia, ja koska John Legendin ja kumppaneiden laulut nostavat tunnekohdat esiin tavalla, joka jää helposti soimaan päähän.
- Tarina painottaa perheen, anteeksiannon ja itseluottamuksen teemoja, koska se näyttää Jeronicuksen ja Jessican välisen sukupolvien välisen särön ja Journeyn roolin sen korjaajana, ja koska se muistuttaa katsojaa siitä, että oma luovuus ja usko mahdolliseen eivät vanhene iän myötä.