Jouluelokuvien tarjonta kasvoi 2020-luvulla suoratoistopalveluiden myötä lähes hallitsemattomaksi, ja moni tarina kierrättää tuttuja heteroromanssin ja perheidyllin kaavoja. Happiest Season (2020) erottuu tästä joukosta, koska elokuva kertoo avoimesti naisparin rakkaudesta ja kaapista ulos tulemisesta nimenomaan joulun herkällä ajalla. Elokuva yhdistää klassisen romanttisen komedian rakenteen, aidon tunnekipuilun ja lämpimän, kuusentuoksuisen tunnelman. Elokuva tarjoaa samalla kevyttä katsojakarkkia ja vakavampaa pohdittavaa siitä, kenen tarinat jouluelokuvissa yleensä pääsevät esiin.
Tuotanto: Clea DuVallin omaelämäkerrallinen joulutarina
Happiest Season sai alkunsa näyttelijä-ohjaaja Clea DuVallin halusta nähdä omat kokemuksensa ja queer-joulu valkokankaalla. DuVall kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä koomikko Mary Hollandin kanssa ja kutsui tarinaa puoliksi omaelämäkerralliseksi, koska elokuvan perhetilanteet ja kaapista ulos tulemisen paineet kumpuavat hänen omasta historiastaan. Tarina sijoittuu tyyliltään hyvin perinteiseen amerikkalaiseen jouluelokuvamaailmaan, mutta näkökulma on selvästi toisenlainen kuin lajityypissä yleensä.
Elokuvan takana ovat suuret toimijat, sillä tuotannosta vastasivat TriStar Pictures, Temple Hill Entertainment ja Entertainment One. Tämä teki Happiest Seasonista käytännössä ensimmäisen suuren Hollywood-studion tuottaman lesborakkaustarinan jouluelokuvan muodossa, mikä on genren historiassa merkittävä rajapyykki. Tuotantoyhtiöiden päätös sitoutua juuri tällaiseen tarinaan kertoo myös siitä, miten nopeasti representaatio on liikkunut marginaalista kohti valtavirtaa 2010-luvulta eteenpäin.
Kuvaus toteutettiin alkuvuonna 2020 Pittsburghissa, juuri ennen kuin koronapandemia pysäytti suuren osan elokuvateollisuudesta. Alun perin suunniteltu laaja teatterilevitys peruttiin ja elokuva siirtyi Yhdysvalloissa Hulu-palveluun, mikä osoittautui osumaksi ajan henkeen, kun katsojat etsivät kotoiluun sopivaa uutta jouluklassikkoa. Kansainvälisesti elokuva jaeltiin kuitenkin edelleen perinteisenä elokuvateatteri- ja kotijulkaisuna, muun muassa TriStar- ja Entertainment One -brändien kautta.
Näyttelijät ja roolit: vahva ensemble-kokoonpano
Elokuvan emotionaalinen ydin rakentuu Abby Hollandiin ja Harper Caldwelliin, joita näyttelevät Kristen Stewart ja Mackenzie Davis. Stewartin Abby on rauhallinen, vähän varautunut ja lämpimästi ironinen hahmo, joka kantaa mukanaan lapsuuden joulujen surua. Davis pelaa Harperia hahmona, joka haluaa miellyttää kaikkia ympärillään ja jonka pelko vanhempiensa torjunnasta ajaa hänet vaikeisiin valintoihin. Parin välinen kemia luo uskottavan perustan suhteelle, jonka puolesta katsoja ehtii aidosti jännittää.
Harperin perhe on rakennettu melkein klassisen jouluelokuvaperheen karikatyyriksi, mutta roolityöt antavat hahmoille enemmän syvyyttä kuin voisi olettaa. Mary Steenburgenin esittämä äiti Tipper on pakkomielteisen täydellinen some-äiti, joka pyrkii brändäämään jokaisen piparin ja juhlakuvan, ja Victor Garberin Ted-isä on poliittista uraa tekevä patriarkka, jolle maine on kaikki kaikessa. Alison Brie näyttelee sisar Sloanea, entistä menestyjää, jonka ura ja avioliitto ovat hiljaa rakoilleet kulissien takana. Nämä hahmot luovat ympäristön, jossa Harperin kaapissa pysyminen tuntuu samaan aikaan ymmärrettävältä ja tuskallisen ongelmalliselta.
Sivurooleissa elokuva loistaa erityisesti komiikan ja lämmön yhdistämisessä. Dan Levy tuo Abbyä tukevaan John-ystävään terävää huumoria ja samalla yhden elokuvan koskettavimmista, kaapista ulos tulemista käsittelevistä puheista. Mary Holland varastaa monen mielestä show’n perheen aliarvostettuna, nörttinä pikkusiskona Janena, jonka hyväntahtoinen outous ja oman fantasiaromaanin paisuttaminen tasapainottavat perhedraamaa. Aubrey Plaza tuo Riley-hahmoon, Harperin entiseen tyttöystävään, hiljaista charmia ja tarjoaa tarinaan myös vaihtoehtoisen lukutavan siitä, kenen kanssa Abby ehkä ansaitsisi olla.
Juoni: kaapista ulos joulupöydässä
Happiest Season käynnistyy idyllisestä joulukävelystä, jossa Abby ja Harper kiertävät koristeltuja katuja ja keskustelevat suhtautumisestaan jouluun. Abby on menettänyt vanhempansa ja kantaa siksi mukanaan haikeaa suhdetta juhlapyhiin, kun taas Harper rakastaa kaikkea jouluun liittyvää. Yhteinen ilta saa Harperin spontaanisti kutsumaan Abbyn perheensä luo jouluksi, ja Abby päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen suunnitellessaan kosintaa. Tilanne tuntuu täydelliseltä seuraavalta askeleelta suhteessa, joka on kestänyt lähes vuoden.
Tunnelma muuttuu matkalla Harperin kotikaupunkiin, kun Harper tunnustaa pitäneensä suhteensa vanhemmiltaan täysin salassa. Harper kertoo, että hänen konservatiiviset vanhempansa eivät tiedä hänen olevan lesbokaan, ja että isän käynnissä oleva vaalikampanja tekee ajankohdasta entistä herkempää. Abby suuttuu ymmärrettävästi, koska hän on suunnitellut kosintaa ja kuvitellut tapaavansa perheen avoimesti kumppanina. Lyhyen kriisin jälkeen hän päättää silti suostua Harperin pyyntöön esittää heteroseksuaalista kämppistä jouluvierailun ajan.
Perillä Abby astuu keskelle Harperin perhekuplaa, jossa jokainen sisarus kantaa omia salaisuuksiaan ja paineitaan. Harper esitellään vanhemmilleen ja tuttavilleen lähinnä “orpona ystävänä”, jolla ei ole muuta paikkaa minne mennä jouluksi, ja Abbey ajautuu nopeasti jouluvalmistelujen laitamille. Harper uppoutuu vanhoihin rooleihin, lapsuuden ystäviin ja perheen odotuksiin tavalla, joka saa Abbyn kyseenalaistamaan, kuinka hyvin hän todellisuudessa tuntee kumppaninsa. Tilannetta vaikeuttavat entisen poikaystävän ja entisen tyttöystävän ilmestyminen maisemaan samaan aikaan.
Draama huipentuu perheen perinteisessä jouluaaton juhlassa, jonne kerääntyy myös isän poliittisesti tärkeitä lahjoittajia. Abby on jo lähellä luovuttaa ja palata kotiin, kun hänen ystävänsä John saapuu pelastavaksi enkeliksi ja tarjoaa sekä komiikkaa että rehellistä keskustelua. Perheessä kypsyneet salaisuudet purkautuvat lopulta näyttävässä riidassa, jossa ei paljastu vain Harperin seksuaalinen suuntautuminen vaan myös sisarusten omat, pitkään padotut ongelmat. Jouluyön ja seuraavan aamun aikana Harperin vanhemmat joutuvat katsomaan toimintaansa peilistä, ja Harper joutuu päättämään, valitseeko hän lopulta pelon vai avoimuuden.
Teemat, tunnelma ja vastaanotto
Happiest Season tasapainoilee kahden maailman välillä, koska se on samaan aikaan lämminhenkinen joulukomedia ja kipeä kertomus kaapista ulos tulemisesta. Elokuva näyttää, miten vahvasti perheen odotukset, maine ja kunnianhimo voivat ohjata ihmisten valintoja, myös silloin kun kyse on omasta identiteetistä ja rakkaudesta. Tarina tuo näkyväksi tilanteen, jossa kumppani on valmis ottamaan suuren askeleen suhteessa, mutta toinen jarruttaa pelon ja sisäistetyn häpeän takia. Näin elokuva avaa monille katsojille samaistuttavan näkökulman queer-suhteiden arkeen heteronormatiivisessa perheessä.
Elokuvaa on kehuttu siitä, että se käyttää tuttuja romanttisen joulukomedian rakenteita, mutta kääntää ne palvelemaan queer-rakkautta eikä vain heteroparia. Samalla se ei tyydy pelkkään feel good -fiilikseen, vaan käsittelee konflikteja yllättävän suorasukaisesti, erityisesti Harperin kaksijakoista käytöstä ja Abbyn kokemaa ulkopuolisuutta. Monet katsojat ovat kiintyneet erityisesti Johnin ja Janen hahmoihin, jotka tarjoavat sekä huumoria että perspektiiviä siihen, millainen hinta kaapissa elämisestä voi olla. Näin Happiest Season onnistuu olemaan sekä viihdyttävä että temaattisesti merkityksellinen.
Kriitikoiden vastaanotto on ollut pääosin myönteinen, ja elokuva on kerännyt vahvan arvostelukeskiarvon tärkeimmissä arvioaggregaatioissa. Rotten Tomatoes -palvelussa kriitikoista suuri enemmistö on arvioinut elokuvan positiivisesti, ja Metacriticissä arvosana sijoittuu “yleisesti myönteinen” -luokkaan. Happiest Season voitti myös GLAAD Media Award -palkinnon laajassa levityksessä esitettyjen elokuvien sarjassa, mikä vahvisti sen asemaa tärkeänä queer-edustuksen merkkipaaluna. Yleisöpuolella elokuva teki suoratoistohistoriaa Hulussa, jossa se oli julkaisunsa aikaan palvelun katsotuimpia elokuvia.
Rakenne ja rytmi: jouluista hehkua ja dramaattista kitkaa
Elokuvan rytmi mukailee perinteistä lomakomediaa, jossa päivät kuluvat kauppareissujen, juhlien ja perheillallisten ympärillä. Jokainen tapahtuma kiristää vähitellen jännitettä Abbyn ja Harperin välillä ja testaa sitä, kuinka pitkälle Abby on valmis joustamaan rakkauden takia. Komedialliset hetket – esimerkiksi hankala shoppailureissu ja perheen joulukorttikuvaus – keventävät ilmapiiriä, mutta niiden taustalla kytee koko ajan ajatus siitä, ettei totuus voi pysyä piilossa ikuisesti. Katsoja saa seurata, miten pienet nolot tilanteet alkavat kasautua kohti väistämätöntä räjähdystä.
Happiest Season hyödyntää myös vahvasti jouluelokuville tyypillistä visuaalista ilmettä, joka rakentuu lämpimistä valoista, koristeista ja lumisista maisemista. Visuaalinen koodi on tuttu monille muista romanttisista jouluelokuvista, mikä tekee elokuvasta helposti lähestyttävän myös katsojille, joille queer-teemat eivät ole entuudestaan lähellä. Samalla tämä visuaalinen helppous toimii kontrastina tarinan kipupisteille, kuten epäonnistuneille yrityksille tulla kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Kontrasti korostaa, että myös täydelliseltä näyttävän joulun sisällä voi olla paljon piilossa olevaa surua ja pelkoa.
Keskustelu elokuvasta on synnyttänyt myös kriittisiä ääniä, erityisesti Harperin hahmokaareen liittyen. Osa katsojista kokee Harperin käytöksen niin haavoittavana, että Abbyn päätös pysyä suhteessa tuntuu vaikealta hyväksyä, ja osa olisi mieluummin nähnyt Abbyn päätyvän Rileyyn. Nämä tulkinnat kertovat toisaalta siitä, miten vahvasti katsojat ovat kiintyneet hahmoihin, ja toisaalta siitä, miten harvinaista on nähdä naispari jouluelokuvan keskiössä. Elokuva avaa näin tilaa keskustelulle siitä, millaisia queer-rakkautta kuvaavia tarinoita yleisö kaipaa tulevaisuudessa.
Kolme syytä katsoa Happiest Season tänä jouluna
Moni etsii joulukuussa elokuvaa, joka tarjoaa sekä lohtua että pientä draamaa. Happiest Season toimii hyvin katsottavaksi sekä pariskunnan kotisohvalla että kavereiden yhteisessä joulukatselussa. Elokuva sopii myös keskustelun herättäjäksi, jos perheessä tai ystäväpiirissä pohditaan representaatioita ja kaapista ulos tulemisen tarinoita.
- Elokuva tuo queer-rakkauden joulugenreen ilman, että se luopuu lajityypin viehätyksestä. Tarina käyttää hyväkseen tuttuja romanttisen komedian ja jouluelokuvan trooppia, mutta keskittää kaiken naisparin suhteeseen eikä sivujuoneen. Tämä tekee elokuvasta sekä helposti lähestyttävän että merkityksellisen, koska se näyttää, että perinteinen “joulun ihme” voi tarkoittaa myös rohkeutta elää avoimesti omana itsenään.
- Näyttelijäkaarti on poikkeuksellisen vahva ja tarjoaa sekä komediaa että tunnetta. Kristen Stewart ja Mackenzie Davis luovat samaistuttavan, välillä kipeästi säröilevän parin, jonka puolesta voi aidosti jännittää. Sivurooleissa Dan Levy, Mary Holland ja Aubrey Plaza rikastuttavat tarinaa niin paljon, että elokuvan maailmaan tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa.
- Elokuva sopii sekä kevyeksi joulukatseluksi että keskustelun avaajaksi. Katsoja voi halutessaan nauttia vain joulutunnelmasta, hauskoista kohtauksista ja rakkausdraamasta, mutta taustalla kulkee koko ajan vakavampi kertomus perheen odotuksista ja identiteetin piilottamisen hinnasta. Elokuva voi toimia hyvänä lähtökohtana puhua omassa lähipiirissä siitä, millaista on olla oma itsensä juhlapöydässä, jossa kaikki eivät välttämättä ajattele samalla tavalla.